Kilpatottelevaisuus houkuttelee usein sen jälkeen, kun peruskurssi on käyty ja koira tuntuu oppivan nopeasti. Moni miettii, kannattaako lajiin lähteä, paljonko harjoittelu vie aikaa ja miten vaativaksi se muuttuu luokkien edetessä. Tämä artikkeli kertoo, mitä kilpatottelevaisuuden harjoittelu käytännössä vaatii koiralta ja ohjaajalta ja kuinka pitkä matka on ensimmäisestä treenistä kilpakentälle.
Mitä kilpatottelevaisuus eli TOKO on
TOKO on Suomen Kennelliiton (SKL) alainen koiraurheilulaji. Siinä koira tekee ennalta määrättyjä liikkeitä tuomarin arvioitavana, ja jokainen liike pisteytetään. Arvioinnissa katsotaan suoritusta, tarkkuutta, vauhtia ja koiran työskentelyhalua.
Kotiarjen tottelevaisuus on eri asia. Arjessa riittää, että koira istuu, kun pyydetään. Kilpakentällä istumisen pitää tapahtua heti, suoraan ohjaajan vieressä ja ilman ylimääräisiä käskyjä. Juuri tämä tarkkuus tekee lajista vaativan.
Lajissa edetään luokittain: alokasluokka (ALO), avoin luokka (AVO), voittajaluokka (VOI) ja erikoisvoittajaluokka (EVL). Jokaisessa luokassa liikkeet vaikeutuvat ja ohjaajan apuja vähennetään. Tarkemmin luokkien sisällöstä ja siirtymäehdoista kerrotaan artikkelissa tottelevaisuuskokeen luokat ja eteneminen tasoittain.
Kilpatottelevaisuuden harjoittelu vie aikaa – realistinen aikataulu
Tavallinen arvio on, että peruskurssin käynyt koira on valmis ensimmäiseen alokasluokan kokeeseen noin 6-18 kuukauden säännöllisen harjoittelun jälkeen. Vaihteluväli on suuri, koska koirat ja ohjaajat aloittavat eri lähtötasoilta.
Ylemmissä luokissa aikataulu venyy. Voittajaluokkaan ja EVL:ään eteneminen kestää usein 3-5 vuotta, eikä läheskään jokainen koirakko tähtää sinne asti. Moni harrastaa vuosia alokas- ja avoimessa luokassa ja nauttii lajista juuri sellaisenaan.
Viikkotasolla toimiva rytmi on 3-5 lyhyttä treeniä, kestoltaan 10-20 minuuttia. Lisäksi käydään kerran viikossa ohjatussa ryhmässä tai kouluttajan luona. Pitkät, tunnin mittaiset sessiot ovat yleinen virhe, koska koiran keskittyminen loppuu kesken ja huonot toistot jäävät mieleen.
Mikä tekee lajista vaativan
Vaativuus ei ole yksittäisissä liikkeissä. Useimmat koirat oppivat noudon, seuraamisen ja paikallaolon perusmuodon muutamassa viikossa. Vaikeus tulee kolmesta asiasta: tarkkuudesta, häiriönsiedosta ja siitä, että palkkaa ei voi antaa kesken suorituksen.
Koekentällä on vieraita koiria, tuomari, yleisö ja usein vieras ympäristö, esimerkiksi hallissa Tampereella tai ulkokentällä Oulussa. Koira, joka tekee täydellisen seuraamisen olohuoneessa, voi hajota täysin, kun viereisellä kehällä haukutaan. Siksi ammattilainen siirtää harjoitukset varhain uusiin paikkoihin: parkkipaikoille, puistoihin ja muiden koirakoiden lähelle.
Paikallaolo on monelle koirakolle se liike, joka ratkaisee tuloksen. Koiran pitää pysyä paikallaan ryhmässä, ohjaajan ollessa etäällä tai piilossa. Keston ja häiriöiden kasvattamiseen löytyy vinkkejä artikkelista paikallaan pysyminen – kesto ja häiriötekijät.
Ohjaajalle laji on yllättävän fyysinen ja henkinen. Oma kehonkieli, olkapäiden asento ja jännitys välittyvät koiraan. Kokenut kouluttaja katsoo ensin ohjaajaa, vasta sitten koiraa.
Myytti: kilpatottelevaisuus vaatii kovaa kuria
Vanha käsitys on, että kilpakoira pitää kouluttaa tiukoilla otteilla ja korjauksilla, jotta suoritukset olisivat täsmällisiä. Nykyinen suomalainen TOKO-kouluttaminen perustuu valtaosin positiiviseen vahvistamiseen: clicker-trainingiin, ruokapalkitsemiseen ja leikkipalkitsemiseen. Tutkimusten mukaan palkkaamalla koulutettu koira työskentelee innokkaammin, ja se näkyy tuomarin pisteissä.
Kovat menetelmät tuottavat usein koiran, joka tekee liikkeen, mutta hitaasti, matalana ja varovasti. Sellaisesta suorituksesta tuomari vähentää pisteitä. Sähköpantojen käyttö on Suomessa rajoitettua eläinsuojelulainsäädännön nojalla, eikä niille ole sijaa modernissa koirakoulussa.
Toinen myytti on, että TOKO sopii vain bordercollieille ja belgianpaimenkoirille. Kokeissa kilpailee menestyksekkäästi myös spanieleita, villakoiria, terrierejä ja sekarotuisia. Rodun ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten koiraa motivoidaan, mutta ne eivät ratkaise, voiko koiran kanssa harrastaa.
Palkkaaminen ja motivaation ylläpito
Kokeessa ruokaa tai lelua ei saa käyttää kesken suorituksen. Harjoittelun suuri haaste on siksi rakentaa koiralle kyky työskennellä pidempiä jaksoja ilman palkkaa. Ammattilainen pidentää palkkavälejä vähitellen ja vaihtelee palkkaa: välillä nakki, välillä vetoleikki, välillä vapautus juoksemaan.
Moni koira tarvitsee molempia palkkaustapoja. Ruoka sopii tarkkuuden hiomiseen, lelu vauhdin ja innon nostamiseen. Lisää eri palkkojen käytöstä löytyy artikkelista palkkaustavat koulutuksessa – ruoka, lelu ja kehu.
Kaikkiin koiriin vakioneuvo ei päde. Erittäin kiihkeä koira voi tarvita rauhallisempaa palkkaa, koska lelu nostaa vireen niin korkealle, että tarkkuus katoaa. Hyvin pehmeä koira taas voi lannistua, jos palkkavälejä venytetään liian nopeasti.
Yleisimmät virheet kilpatottelevaisuuden harjoittelussa
Samat virheet toistuvat koirakosta toiseen. Ne ovat helppo välttää, kun ne tunnistaa ajoissa:
– Koko ohjelman toistaminen liian usein. Kun liikkeet tehdään aina samassa järjestyksessä, koira oppii ennakoimaan ja tekee virheitä. Liikkeitä hiotaan pääosin erikseen.
– Liian aikainen siirtyminen kokeeseen. Jos koira onnistuu kotikentällä 7 kertaa kymmenestä, se onnistuu kokeessa harvoin.
– Harjoittelu vain yhdessä paikassa. Häiriönsieto ei synny ilman uusia ympäristöjä.
– Virheiden korjaaminen äänensävyllä. Koira oppii jännittämään liikettä, ja suoritus hidastuu.
Jos koira yhtäkkiä alkaa välttää maahanmenoa, istuu vinossa tai kieltäytyy hyppäämästä, syy ei välttämättä ole koulutuksessa. Kipu selässä, lonkissa tai polvissa näkyy usein juuri tottelevaisuusliikkeissä ensimmäisenä. Tällöin koira kannattaa viedä eläinlääkärin tarkastukseen ennen kuin harjoittelua jatketaan.
Kustannukset ja oikean kouluttajan valinta
TOKO-ryhmät maksavat tyypillisesti 150-300 € kaudelta, ja yksityistunti kouluttajan kanssa noin 60-120 € tunnilta. Monet harrastajat käyvät ryhmässä ja ottavat yksityistunnin 1-2 kertaa kuukaudessa ongelmakohtien hiomiseen. Kokeiden ilmoittautumismaksut ovat yleensä muutamia kymppejä, ja lisäksi tulevat matkat ja mahdollinen Kennelliiton jäsenyys.
Koirakouluttajan ammatti ei ole Suomessa säännelty. Kuka tahansa voi kutsua itseään kouluttajaksi, joten koulutustausta kannattaa kysyä. Hyvä merkki on, että kouluttaja on itse kilpaillut TOKOssa, kertoo avoimesti käyttämistään menetelmistä ja kuuluu esimerkiksi Suomen Ammattikoirien Kouluttajien Yhdistykseen SAKKY:yn tai toimii paikallisessa SKL:n jäsenyhdistyksessä.
Koirakoulu keskittyy nimenomaan koiran koulutukseen ja käyttäytymiseen. Terveysasiat kuuluvat eläinlääkärille, varusteet ja palkkanamit eläinkauppaan.
UKK
Minkä ikäisenä koiran kanssa voi aloittaa kilpatottelevaisuuden?
Leikinomaisen pohjatyön voi aloittaa jo pentuna: kontaktin, perusasennon ja palkalle keskittymisen. Varsinaiset kokeet tulevat ajankohtaisiksi aikaisintaan koiran ollessa yli vuoden ikäinen, ja moni koirakko kilpailee ensimmäisen kerran vasta 2-3-vuotiaana.
Voiko aikuisen tai vanhemman koiran kanssa aloittaa TOKOn?
Voi. Aikuinen koira oppii hyvin, kunhan se on terve ja motivoitunut. Isoissa ja raskaissa roduissa kannattaa huomioida nivelten kuormitus esimerkiksi hyppyliikkeissä.
Paljonko kilpatottelevaisuus vie aikaa viikossa?
Toimiva määrä on 3-5 lyhyttä 10-20 minuutin treeniä viikossa sekä kerran viikossa ohjattu ryhmä. Lyhyet ja onnistuneet sessiot vievät koiraa eteenpäin nopeammin kuin harvat pitkät harjoitukset.
Pitkäjänteisyys ratkaisee
Kilpatottelevaisuus on laji, jossa edistyminen mitataan kuukausina ja vuosina, ei viikkoina. Tärkeintä on tehdä lyhyitä ja hyviä treenejä, viedä harjoitukset varhain uusiin ympäristöihin ja pitää koiran työskentelyinto korkealla palkkaamalla.
Ensimmäisen kokeen tavoitteeksi kannattaa asettaa iloinen ja varma suoritus, ei täydet pisteet. Koira, joka tulee kentältä häntä heiluen, on paras pohja seuraaville luokille.