Agility harrastuksena ja agility kilpailulajina näyttävät ensi silmäyksellä samalta: koira hyppää esteitä, juoksee putkista ja pujottelee keppejä ohjaajan ohjauksessa. Ero on kuitenkin suuri, kun katsoo harjoittelun määrää, koiran fyysisiä vaatimuksia, kustannuksia ja sitä, mitä ohjaajalta odotetaan. Tämä artikkeli on kirjoitettu koiranomistajalle, joka miettii, riittääkö viikoittainen hallivuoro hauskanpitoon vai kannattaako tähdätä kilpakentille. Lopuksi tiedät, kumpi suunta sopii juuri teidän koirakolle ja mitä kumpikin vaatii käytännössä.
Mitä agility harrastuksena tarkoittaa käytännössä
Harrastusagilityssä tavoitteena on yhteinen tekeminen. Tyypillinen ryhmä kokoontuu kerran viikossa 45-60 minuutiksi, ja kurssi tai kausi maksaa koirakoulusta ja paikkakunnasta riippuen noin 150-300 €. Ryhmässä on yleensä 4-8 koirakkoa, joten oma vuoro radalla on lyhyt ja koira ehtii levätä välillä.
Harrastajan ei tarvitse hioa kontaktiesteiden suorituksia sekunnin kymmenyksiin. Riittää, että koira suorittaa esteet turvallisesti ja nauttii tekemisestä. Moni harrastaja jatkaa vuosia ilman ainuttakaan kilpailustarttia, ja se on täysin kelvollinen tapa harrastaa lajia.
Harrastusagility sopii myös koirille, joilla kilpaileminen ei ole mahdollista. Sekarotuinen koira, vanhempi koira tai koira, jonka rakenne ei kestä täysiä hyppykorkeuksia, voi harrastaa matalammilla esteillä ja kevyemmällä tahdilla.
Agility kilpailulajina – mitä vaaditaan lisää
Kilpailuagility Suomessa toimii Suomen Agilityliiton (SAGI) sääntöjen alla, ja liitto toimii Suomen Kennelliiton yhteistyöjärjestönä. Virallisiin kilpailuihin osallistuva koira tarvitsee rekisteröinnin, tunnistusmerkinnän ja virallisen mittauksen, jonka perusteella se sijoitetaan kokoluokkaan. Ohjaajan on kuuluttava seuraan, joka kuuluu liittoon. Ajantasaiset ikärajat ja osallistumisehdot kannattaa tarkistaa suoraan SAGIn säännöistä, sillä niitä päivitetään.
Kilpailuissa edetään luokasta toiseen: ensin luokka 1, sitten 2 ja lopulta 3. Nousu edellyttää hyväksyttyjä tuloksia eli käytännössä virheettömiä tai lähes virheettömiä ratoja ihanneajassa. Moni aloittaa epävirallisista möllikisoista, joissa tunnelma on rento ja koira tottuu kisapaikan ääniin, hajuihin ja odotteluun.
Kilpaileva koirakko harjoittelee tyypillisesti 2-4 kertaa viikossa. Hallitunnin lisäksi tehdään erillisiä kontakti- ja pujotteluharjoituksia, kuntoilua ja ohjaajan omaa ratasuunnittelua. Startti maksaa yleensä noin 10-20 €, ja yhtenä kisapäivänä starttaa usein 2-4 rataa. Lisäksi tulevat matkat esimerkiksi Helsingistä Tampereelle tai Ouluun, yksityistunnit ja talvikauden hallivuokrat. Vuosikustannus nousee helposti useaan sataan, aktiivisella kilpailijalla tuhansiin euroihin.
Ratojen rakenteesta ja esteistä saa tarkemman kuvan artikkelista agilityn esteet ja ratojen rakenne kilpailussa.
Koiran fyysinen kunto ratkaisee enemmän kuin moni luulee
Kilpailutahdissa koira hyppää, kääntyy ja jarruttaa täydellä vauhdilla kymmeniä kertoja minuutissa. Nivelet, selkä ja ristisiteet joutuvat koville. Kokenut kouluttaja katsoo ennen kilpauran suunnittelua koiran ikää, rakennetta ja painoa, ja suosittelee usein eläinlääkärin tai fysioterapeutin tarkastusta.
Nuoren koiran kasvulevyt sulkeutuvat rodusta riippuen noin 12-18 kuukauden iässä. Siihen asti täysikorkeita hyppyjä ja jyrkkiä käännöksiä vältetään. Isokokoisilla roduilla ajatellaan vielä varovaisemmin. Lisää aiheesta löytyy artikkelista agilityn aloittaminen – ikä ja fyysiset vaatimukset.
Jos aiemmin innokas koira alkaa yhtäkkiä kiertää esteitä, kieltäytyä puomilta tai hidastaa radalla, syy ei useinkaan ole tottelemattomuus. Taustalla voi olla kipu. Silloin koira viedään ensin eläinlääkäriin eikä harjoittelua kiristetä.
Myytti: agility on vain bordercollieille
Kilpakenttien kärkisijoilla näkee paljon bordercollieita, shelttejä ja villakoiria, mikä on synnyttänyt käsityksen, että laji kuuluu vain paimenkoirille. Se ei pidä paikkaansa. Kokoluokkajärjestelmän ansiosta myös pienet rodut kilpailevat keskenään, ja kentillä nähdään esimerkiksi jackrussellinterriereitä, papilloneja ja sekarotuisia.
Harrastusagilityssä rotu merkitsee vielä vähemmän. Labradorinnoutaja, joka ei koskaan voita kultaa, voi silti saada lajista parhaan viikkonsa. Ratkaisevaa on koiran motivaatio ja ohjaajan ote, ei ennätysaika.
Yleisimmät virheet kilpailuun siirryttäessä
Yleisin virhe on kiire. Koirakko tekee yhden onnistuneen kauden harrastusryhmässä ja ilmoittautuu kisaan, vaikka koira ei vielä ole oppinut toimimaan vieraassa ympäristössä. Tuloksena on hylätty rata ja stressaantunut koira.
Toinen virhe on palkkauksen unohtaminen. Harjoituksissa koira saa nameja tai lelun usein, mutta kisaradalla palkka puuttuu kokonaan. Koira oppii nopeasti, että kisarata on tylsä. Ammattilainen rakentaa harjoituksiin pidempiä palkattomia jaksoja vähitellen ja palkkaa koiran heti radan jälkeen kisapaikan ulkopuolella.
Kolmas virhe on ohjaajan oman kunnon ja ohjaustekniikan aliarviointi. Valtaosa kisojen virheistä syntyy myöhästyneistä tai epäselvistä käsiohjauksista, ei koiran osaamattomuudesta. Yksityistunti kilpakouluttajalla maksaa yleensä 60-120 € tunnilta ja paljastaa nämä ongelmat nopeasti.
Kumpi sopii teidän koirakollenne
Harrastaminen on hyvä valinta, kun haluat koiralle liikuntaa, aivotyötä ja yhteistä tekemistä ilman aikataulupaineita. Kilpailemista kannattaa harkita, jos seuraavat asiat pitävät paikkansa:
– koira on fyysisesti terve ja täysikasvuinen
– koira toimii myös vieraassa ympäristössä ja muiden koirien läheisyydessä
– sinulla on aikaa harjoitella useita kertoja viikossa
– olet valmis matkustamaan viikonloppuisin
– tulos- ja kehittymistavoite motivoi sinua
Poikkeuksiakin on. Reaktiivinen tai muita koiria pelkäävä koira voi nauttia harrastusagilitystä pienessä ryhmässä tai yksityistunneilla, mutta täysi kisapäivä kymmenien koirien keskellä voi olla sille liikaa. Silloin harrastuksena jatkaminen on koiran hyvinvoinnin kannalta oikea ratkaisu, ei epäonnistuminen.
Koirakoulu ei vastaa koiran terveydestä eikä varusteista. Sen tehtävä on opettaa koiralle ja ohjaajalle laji turvallisesti. Terveystarkastukset kuuluvat eläinlääkärille ja varusteet, kuten palkkalelut ja vetoleikit, hankitaan eläinkaupoista.
UKK
Voiko harrastuskurssilta siirtyä suoraan kilpailemaan?
Voi, kun koira hallitsee kaikki esteet, myös keinun ja pujottelun, ja koirakko pystyy tekemään kokonaisen radan ilman jatkuvaa palkkaamista. Useimmat tarvitsevat 1-2 vuotta säännöllistä harjoittelua ja muutaman möllikisan ennen virallista starttia.
Voiko sekarotuinen koira kilpailla agilityssä?
Voi. Sekarotuinen koira voidaan rekisteröidä Kennelliiton kautta kilpailuoikeutta varten, minkä jälkeen se mitataan ja sijoitetaan kokoluokkaan samoin kuin rotukoira.
Paljonko agilityn harrastaminen maksaa vuodessa?
Harrastajan kustannukset ovat tyypillisesti noin 300-600 € vuodessa, kun kevät- ja syyskauden kurssit lasketaan yhteen. Kilpailijalla kulut ovat moninkertaiset starttimaksujen, matkojen ja lisäharjoitusten vuoksi.
Lopuksi: aloita harrastajana, päätä myöhemmin
Lähes jokainen kilpailija on aloittanut harrastajana. Ensimmäinen kausi harrastusryhmässä paljastaa, nauttiiko koira lajista, kestääkö sen keho rasitusta ja innostaako kilpailutavoite sinua oikeasti. Päätöstä ei tarvitse tehdä heti. Kun valitset koirakoulua, kysy kouluttajalta, onko hänellä omaa kilpailukokemusta, käyttääkö hän positiivista vahvistamista ja tarjoaako koulu ryhmiä sekä harrastajille että kilpailuun tähtääville. Silloin vaihto tavoitteesta toiseen onnistuu ilman koulun vaihtoa.